Metsämaan kulotus on luonnollinen hoitokeino

Kulotuksen toteutus on monivaiheinen prosessi, joka yhdistää maaperän hoidon, maanpinnan käsittelyn ja luonnonhoidon. Ennen kulotusta alue valmistellaan äestämällä tai laikuttamalla ja uudistetaan yleensä kylvämällä mäntyä. Kulotuksen aikana vapautuu ravinteita puiden käyttöön ja maaperän happamuus vähenee, mikä edistää uuden kasvuston syntymistä ja metsän uudistumista. Kulotus vaatii kuitenkin runsaasti ennakkovalmisteluja ja organisointia, joten pieniä aloja ei yleensä ole taloudellisesti kannattavaa kulottaa.

Kulotus uudistaa metsämaata

Metsämaan kulotus soveltuu erityisesti moreenimaiden kuusivaltaisten metsiköiden uudistamiseen tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Kulotus lisää palaneen ja hiiltyneen puun määrää alueella, mikä edistää monien harvinaisten ja uhanalaisten lajien selviytymistä. Lisäksi kulotusalueelle suositellaan jätettävän säästöpuuryhmä tai runsaasti laho- ja pystypuuta lisäämään kohteen luonnonhoidollista arvoa.

Vesistövaikutusten ehkäisy

Kulotuksen vesistövaikutusten vähentämiseksi suositellaan jätettäväksi vähintään kymmenen metrin levyinen suojavyöhyke vesistöjen ja pienvesien ympärille, jota ei raivata, muokata eikä kuloteta. Näin estetään polton vapauttamien ravinteiden pääsy vesistöön ja pienvesiin. Lisäksi metsämaan kulotus pohjavesialueilla tulisi välttää vedenhankintaa varten tärkeillä ja siihen soveltuvilla alueilla.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta havupuiden säästäminen ja vanhojen kantojen jättäminen voivat lisätä juurikäävän leviämisriskiä, etenkin Etelä-Suomen kuusivaltaisissa metsissä ja Pohjois-Suomen mäntymetsissä. On myös huomioitava, että säästöpuuryhmien alueilla voi esiintyä muita sienitauteja, kuten tervasrosoa. Lisäksi luonnonhoidon toimet eivät yleisesti lisää kasvatettavan puuston myrsky- tai kuivuustuhoriskiä. Kaikki nämä seikat on otettava huomioon kulotuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, jotta voidaan varmistaa sekä metsänhoidolliset että ympäristölliset tavoitteet.

Kulotuksen toteutus

Kulotuksen toteutuksessa korostuu huolellinen suunnittelu ja ennakkovalmistelut, jotka ovat avainasemassa turvallisen ja tehokkaan kulotuksen varmistamiseksi. Ennen kulotusta on tärkeää arvioida alueen maaperän ja kasvillisuuden ominaisuudet sekä huomioida sääolosuhteet ja mahdolliset ympäristöriskit, kuten lähellä sijaitsevat vesistöt tai herkät luontokohteet.

Ajankohta

Kulotuksen ajankohta valitaan yleensä keväälle tai syksylle, jolloin ilmankosteus ja sääolosuhteet ovat suotuisimmat. Ennen kulotusta on varmistettava, että alueella on riittävästi kuivunutta hakkuutähdettä, joka toimii polttoaineena. Tämä edellyttää huolellista hakkuutähteiden käsittelyä ja niiden tasaisempaa jakautumista alueelle.

Kaiken kaikkiaan mtsänhoidollinen kulotus on monimutkainen prosessi, joka vaatii huolellista suunnittelua, valmistelua ja toteutusta. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna se voi kuitenkin olla tehokas työkalu metsien uudistamisessa ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä, samalla kun se huomioi ympäristön herkät ekosysteemit ja turvallisuusnäkökohdat.